Takavarikko
Rikoslain 10 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan menettämisseuraamuksen yleisenä edellytyksenä on rikos. Pykälän 2 momentissa on erityissäännös, jonka mukaan menettämisseuraamus voi perustua myös alle 15-vuotiaan tai syyntakeettoman tekoon. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä konfiskaatiovaatimuksen tutkimisesta ilman rangaistusvaatimusta eli niin sanotusta konfiskaatioprosessista, mutta tätä mainittu 2 kohdan sääntely asiallisesti edellyttää, samoin se, että menettämisseuraamuksen tuomitsemisen lyhin vanhentumisaika on viisi vuotta, vaikka sen perustava rikos saattaa vanhentua nopeamminkin (RL 8:9). Konfiskaatioprosessia on muutoinkin pidetty vanhastaan mahdollisena (ks. HE 80/2000 vp s. 21 ja oikeuskäytännöstä esim. KKO 1938 I 24 ja KKO 2014:72). Yleinen mahdollisuus konfiskaatioprosessiin näkyy nykyisin epäsuorasti oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997, jäljempänä ROL) 4 luvun 12 §:stä, jonka mukaan muuta rikoksen julkisoikeudellista seuraamusta kuin rangaistusta koskeva vaatimus, kuten konfiskaatiovaatimus (HE 40/1990 vp s. 58), käsitellään siinä tuomioistuimessa, joka olisi toimivaltainen käsittelemään syytteen.
Edellä selostetun mukaan yleissäännökset menettämisseuraamuksista sisältyvät rikoslain 10 lukuun. Menettämisseuraamuksista säädetään myös erityissäännöksissä, kuten esimerkiksi rahanpesurikoksiin liittyvässä rikoslain 32 luvun 12 §:ssä ja huumausainerikoksia koskevassa 50 luvun 6 §:ssä. Menettämisseuraamuksista on myös säännöksiä rikoslainsäädännön ulkopuolella, esimerkiksi metsästyslain (615/1993) 80 §:ssä. Direktiivi ei edellytä menetetyksi tuomitsemista koskevan lainsäädännön muuttamista kuin ainoastaan siltä osin kuin voimassa oleva lainsäädäntö ei mahdollista menetetyksi tuomitsemista direktiivissä edellytetyissä tilanteissa. Estettä ei toisaalta ole ulottaa direktiivistä johtuvia lainsäädäntömuutoksia sellaisiinkaan tilanteisiin, joihin direktiivillä ei puututa. Jäljempänä selostetun mukaisesti direktiiviä ei ehdoteta pantavaksi täytäntöön siten, että säädettäisiin erilliset säännökset pelkästään direktiivissä tarkoitettuja tilanteita varten, vaan direktiivin edellyttämät lainsäädäntömuutokset ehdotetaan sisällytettäväksi rikoslain 10 lukuun.
Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, kuten perustettava keskitettyjä toimistoja tai joukko erikoistuneita toimistoja tai otettava käyttöön muita järjestelyjä sen varmistamiseksi, että jäädytettyä omaisuutta hallinnoidaan asianmukaisella tavalla sen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten. Kohdassa ei siten velvoiteta ryhtymään mihinkään tiettyihin toimenpiteisiin, vaan asetetaan tämän sijaan yleisvelvoite hallinnoida jäädytettyä omaisuutta asianmukaisella tavalla. Kohtaa täydentävät kohdat 2 ja 3. Kohdan 2 mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sisältyy mahdollisuus omaisuuden myyntiin tai luovutukseen tarvittaessa. Kohdassa 3 taas velvoitetaan jäsenvaltiot harkitsemaan toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat menetetyksi tuomitun omaisuuden käyttämisen yleisen edun mukaisiin tai sosiaalisiin tarkoituksiin. Kohtia 1–2 on täsmennetty johdanto-osan kappaleessa 32, jossa on kuitenkin lähinnä toistettu kyseisten artiklan kohtien säännökset. Kohtaa 3 on täsmennetty johdanto-osan kappaleessa 35, jonka mukaan kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voisi kuulua muun muassa omaisuuden varaaminen ensisijaisesti lainvalvontaa ja rikosten ehkäisyä koskeviin hankkeisiin sekä muihin yleisen edun ja sosiaalisen edun mukaisiin hankkeisiin.
Kohdan 3 mukaan jäädyttäminen on sallittua pitää voimassa vain niin kauan kuin se on tarpeen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten.
Kohtaan 7 liittyy johdanto-osan kappale 40, jonka mukaan direktiivi olisi pantava täytäntöön mainittujen direktiivin ja lisäksi oikeutta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä koskevan direktiivin 2010/64/EU mukaisesti.
Luvun päättävä 11 § sisältää erinäisiä säännöksiä menettämisseuraamuksista. Pykälän 1 momentin mukaan menettämisseuraamuksesta mahdollisesti vastuussa olevaan sovelletaan, mitä rikosasian epäillystä tai vastaajasta säädetään. Pykälän 2 momentissa säädetään menetetyksi tuomitun hyödyn ja sitä vastaavan vahingonkorvauksen välisestä suhteesta. Momentin mukaan jos korvausta taikka edunpalautusta on suoritettu tai tuomittu suoritettavaksi 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun ratkaisun antamisen jälkeen, menettämisseuraamus voidaan panna täytäntöön vastaavalla määrällä vähennettynä. Jos menettämisseuraamus on jo pantu täytäntöön, Oikeusrekisterikeskus voi asianomaisen henkilön kirjallisesta hakemuksesta päättää, että vastaava määrä suoritetaan valtion varoista. Suorituksen saamisen edellytyksenä on, että hakijalle on tuomittu menettämisseuraamusta vastaavaa korvausta tai edunpalautusta. Momentissa on tarkempia määräyksiä menettelystä suoritusta valtion varoista haettaessa sekä eräistä muista suorituksen hakemiseen ja saamiseen liittyvistä kysymyksistä.
Laajennetun hyötykonfiskaation kohteena on 10 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan omaisuus, jonka on syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Omaisuus voidaan tuomita menetetyksi liipaisinrikokseen syyllistyneeltä tai osalliselta taikka siltä, jonka puolesta tai hyväksi rikos on tehty. Lisäksi pykälän 2 momentissa mahdollistetaan laajennetun hyötykonfiskaation kohdistaminen tiettyjen 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden läheisten tahojen omaisuuteen. Direktiivin täytäntöönpanon kannalta viimeksi mainittu säännös liittyy jäljempänä selostettuun 6 artiklaan.